torstai 7. helmikuuta 2019

Ah, niin kaunis ruusumekkoni!


Edellisessä postauksessa kerroin siskolleni ompelemastani mekosta, josta jäi reilusti kangasta yli. Sain tekopalkkana pitää sen ylimääräisen kankaan eikä aikaakaan (tarkalleen ottaen 1h 45min myöhemmin), minullakin oli upea joustosamettinen ruusumekko! Tämä kangas on siis Nappinjan muuttoalesta à 10€/m. Kankaan menekki tähän kyseiseen mekkoon oli n. 1,2m.


Tämä on joskus ajat sitten kehittelemälläni mekkokaavalla tehty ja vaikka järjestyksessään kyseessä on varmaan kymmenes saman luottokaavan mekko, ei minulla ole vielä aikomustakaan kyllästyä tähän malliin. Ja mitäpä sitä hyvää vaihtamaankaan?


Jouduttiin ihan sananmukaisesti kaivautumaan tuonne talven ihmemaahan, toiselta nimeltään takapihallemme, jotta saatiin nämä kuvat otetuksi :D
Samoilla palelemisilla otin vielä pari "synttärikuvaa" rescue-koirani Vilan kanssa. Hänelle tuli tasan 7 vuotta Suomi-elämää täyteen eli se oli 5.2.2012, kun tämä karvakaveri lensi Espanjasta Helsinki-Vantaalle, josta kävimme pienen rähjääntyneen katukoiramme hakemassa. Me ollaan juhlistettu koiriemme Suomessa oloaikaa, kun ei heidän i'istään (oli pakko tarkistaa tuo sana kielitohtorin sivuilta :D) eikä siis myöskään syntymäpäivistä ole mitään tietoa.


Silloin kun Vila meille tuli, minä olin juuri 18v täyttänyt abiturientti, joka valmistautui yo-kirjoituksiinsa ja pohdiskeli, mitä sitä elämällään haluaakaan tehdä. Sitten vuodet vierivät, asioita tapahtui, paljon vielä lisää asioita tapahtui ja lähes kaikki elämässäni muuttui, mutta Vila se vain on jolkotellut omintakeisella tepsutuksella rinnallani vuodesta toiseen. Toisinaan olen ajatellut, että tämä koira on minun viimeinen yhteys näihin varhaisaikuisuuden vuosiini enkä pysty mitenkään edes kuvittelemaan, kuinka voisin koskaan tästä ystävästäni luopua.
Muutaman kerran viimeisten kolmen vuoden aikana tuo luopumisentuska on liipannut melko läheltä ja Vilan hankalien selkävaivojen vuoksi jokainen päivä on tuntunut ikään kuin lisäajalta. Onneksi tällä hetkellä hänellä ei ole hetkeen ollut mitään kremppaa ja toiveikkaina täällä jo odotellaan ensi kesän lämpimiä päiviä. Hän on meidän ihana mummomaneto, joka ei kauheasti diggaa talvesta!


Ruusukuvioinen joustosametti: Nappinja
Mekon kaava: oma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti